Team Componenta kärsi loukkaantumisista kauden aikana. Uronen, Pakkanen ja Vesterinen loukkaantuivat syyskuun alussa ja kaikki aloittivat kautensa siviilit päällä. Uronen palasi viidenteen otteluun, mutta ehti pelata vain neljä kokonaista ottelua, ennen uuttaa loukkaantumistaan, joka piti hänet sivussa kauden loppuun saakka. Pakkanen ja Vesterinen pelasivat mukaan päästyään kauden loppuun ilman suurempia vammoja.

Team Componenta antoi lähtöpassin liettualaiselle Sakalauskasille joulutauolla. Ciciniskään ei ollut halukas jatkamaan maanmiehensä lähdettyä. Tilanne kääntyi vielä pahemmaksi, kun joukkueen levypallopelistä vastannut Nkamhoua loukkaantui heti vuoden vaihduttua ja joutui myöskin sivuun koko loppukauden ajaksi. Näin joukkue menetti kuukaudessa neljä pelaajaa.

Componenta onnistui kuitenkin täydentämään rivejään, kun joukkueen pelintekijäksi saatiin kakkosdivarissa kautensa aloittanut Lähteenlahti ja myös monivuotinen kapteeni Erola teki sopimuksen. Lähteenlahti ja Erola olivat yhdessä pelikelpoisia 11 viimeisen pelin ajan ja näistä otteluista joukkue hävisi vain kaksi.

Kauden alussa Componentalla oli 13 pelaajaa rosterissaan, mutta loukkaantumisten ja liettualaisten lähdön takia keväällä pöytäkirjaan kirjattiin 9 nimeä. Nkamhoua oli joukkueen mukana koko loppukauden, joten kauden päätti 10 pelaajan ryhmä. Jos nämä kaikki miehet jatkaisivat, voisi Componenta lähteä tällä ryhmällä kamppailemaan divarin kärkitiloista myös tulevalla kaudella.

Terve kierto edellyttäisi, että kakkosesta pyrkisi ja pääsisi vuosittain muutamia pelaajia edustukseen. Kakkosessa on kyvykkäitä pelaajia, joten harjoitusrinki saataisiin täyteen omista reserveistä. Sopimuksia on kuitenkin niin paljon katkolla, että paketti on lähdettävä kasaamaan alusta alkaen. Työ sopimusten kanssa on täydessä käynnissä ja ensimmäisiä sopimuksia odotetaan julkistettavaksi.

===================

Syyskausi oli Componentalle selvästi vaikeampi kuin kevät. Tappiota kertyi jouluun mennessä kuusi, keväällä niitä tuli vain kolme. Suurin ansio tästä lankeaa parantuneelle puolustuspelille, johon harjoituksen lisäksi vaikutti selvästi joulutauolla tapahtuneet pelaajavaihdokset.

Sakalauskas ja Cicinis eivät päässeet koko syksyn aikana samalle aaltopituudelle muun joukkueen kanssa puolustuspelissä. Molemmat pelasivat 1-1 tilanteissa erittäin siistiä peliä pyrkien välttämään kontaktia. Tätä todistaa virhekeskiarvo, joka Ciciniksellakin alle kahden, lähes puolen tunnin keskimääräisestä peliajasta huolimatta. Korin alla puolustanut Sakaluskasin peliminuutit putosivat kauden edetessä, sillä mies ei pystynyt täyttämään omaa ruutuaan puolustuspelissä valmennusjohtoa tyydyttävällä tavalla.

Toisaalta joulutauolta joukkueeseen liittyneet Erola ja Lähteenlahti ovat korostetusti puolustuspään pelaajia. Lähteenlahti oli joukkueen selvästi paras pallonriistoissa (2,7), mutta paremmin heidän merkityksensä tulee ehkäpä esille I-divisioonassa lasketun ns. nettopistetilaston avulla.

Tässä tilastossa pelaaja saa plussaa, jos hänen kentällä ollessaan oma joukkue tekee enemmän pisteitä kuin vastustaja. Vastaavasti pelaajalle tulee miinusta, jos vastustaja tekee enemmän kuin oma joukkue. Sama lasketaan myös kääntäen, kun pelaaja on vaihdossa. Tilasto antaa siis kuvan siitä miten tärkeä pelaaja on koko joukkueen menestyksen kannalta.

Lähteenlahti on tässä tilastossa TC:n neljänneksi paras ja Erola kuudes. Pistetilastossa Lähteenlahti on vasta kuudes ja Erola 11., joten sijoitukset nettopistetilastossa selittyvät pitkälti puolustuspelin kautta.

Ykkösenä nettopistetilastossa on Uronen (6,5), mutta hänen pelimääränsä on liian pieni johtopäätösten tekemiseen. Seuraavana on Heiskanen (5,9) ja lähes tasoissa Iltanen (5,5). Lähteenlahti (3,4), Syrjälä (3,0) ja Erola (2,7) muodostivat melko tasaisen kolmikon.

Tästä tilastosta voi saada vahvistusta kauden aikana nähtävillä olleelle seikalle siitä, että Componentalla oli melko tasainen pelaajamateriaali. Sarjan kärkijoukkueilla oli 5-7 pelaajaa plussalla, kun Componentalla peräti 10. Kärkijoukkueet hankkivat yksittäisissä otteluissa etumatkansa kovan aloitusviisikon voimin ja niille parhaan viisikon merkitys oli suurempi kuin Componentalla.

Tasaisuudesta ja peluutuksesta kertoo omaa kieltään myös se, että joukkueessa on peräti 12 pelaajaa, joiden keskimääräinen peliaika on yli 10 minuuttia. Yli kymmenen pisteen pistekeskiarvolla pelasi 7 pelaajaa.

Kauden selkeästi positiivisia asioita oli Syrjälän vahva ja tasainen kausi sekä Heiskasen kunnostautuminen puolustuspelissä. Syrjälän ennestään vahva puolustuspeli vahvistui entisestään, eikä puolustus syönyt tehoja hyökkäyspelistä. Syrjälän pistekeskiarvo oli 8,7 ja hän oli sarjan varmin kolmen pisteen heittäjä (47,8%) ja sarjan toiseksi paras kahden pisteen heitoissa (62,6%). Heiskasen pistekeskiarvo oli 12, mutta etenkin kevään otteluissa hän nousi puolustuspelissä uudelle tasolle.

===================

Toinen merkittävä muutos kevään parantuneisiin otteisiin oli myös järjestyksen paluulla hyökkäykseen, kun Lähteenlahti tuli pelintekijäksi. Neuvottelut Lähteenlahden saamiseksi joukkueeseen käynnistettiin Urosen loukkaannuttua ja saatiin päätökseen nopeasti. Lähteenlahti pelasi 12 viimeistä ottelua.

Muutos oli selvimmin nähtävillä joukkueen parhaan pistemiehen eli Iltasen otteissa. Hänen pistekeskiarvonsa oli Ciciniksen johtaessa peliä 13,1 (0,4/minuutti). Kun Uronen oli puikoissa, keskiarvo oli 18,5 (0,6/min), Lähteenlahden johdolla peräti 21 (0,6/min).

Hyökkäyspelin parempi järjestys näkyi myös parempana pallon hallintana. Syyskierroksella joukkue menetti pallon keskimäärin 14 kertaa pelissä, mutta kevätkierroksella luku tippui 11,8 menetykseen. Riistojen määrässä ei tapahtunut muutoksia.

Paitsi menetysten, myös pallon hallintakertojen määrä väheni syksyyn verrattuna. Tähän voi hakea selitystä sekä siitä, että omat hyökkäykset pelattiin pidempinä ja toisaalta siitä, että parantunut puolustus pakotti vastustajan pidempiin hyökkäyksiin. Peli sinänsä näytti nopeammalta, sillä joukkue oli valmiimpi iskemään nopealla hyökkäyksellä tilanteen auetessa.

Muutokset hyökkäyspelissä heijastuivat heittovalikoimaan siten, että kevään aikana joukkue pyrki korintekoon enemmän kahden pisteen koreilla. Tilanteen olisi luullut olevan juuri päinvastoin, kun joukkueen paras sisäpelaaja Nkamhoua loukkaantui joulutauolla. Määrällisesti kahden pisteen heitot eivät lisääntyneet, mutta kun kolmosten määrä tippui, muodostui kakkosten osuus suhteellisesti suuremmaksi.

Osansa tässä on luultavasti myös sillä, että vaikka riistojen kokonaismäärä ei kasvanut, lisääntyivät takamiesten tekemät riistot Lahteenlahden mukaan tulon sekä Heiskasen terävöitymisen myötä ja niistä joukkue pääsi juoksemaan nopeita hyökkäyksiä.

=================

Levypallopeli on ollut monena vuonna Componentan Akilleen kantapää. Syyskaudella Nkamhouan panos riitti pitämään koko joukkueen tässä tärkeässä tilastokategoriassa parhaiden tasolla. Nkamhouan loukkaantuminen näkyi selvästi tilastoissa, sillä syyskauden lukemat (14hl+29pl=43) putosivat selvästi keväällä (11+27=38). Kaikissa kevään tappioissa yhteistä oli se, että Componenta hävisi selvästi levypallokamppailun.

Iltanen kyllä otti vastuuta ja kaunisteli Nkamhouan poissa ollessa levypallolukemiaan voimalla ja tahdolla. Keskiarvoksi tuli lopulta hyvä 8,7, mutta kylmä totuus on se, että kevään joukkue ei pärjännyt parhaita vastaan korin alla.

Tämä näkyi myös siinä, että koko joukkueen kahden pisteen heittojen onnistumisprosentti oli vasta sarjan 9. paras. Kolmosissa vain neljä joukkuetta onnistui paremmin.

=================

Kauden parhaaksi pelaajaksi valittiin Erik Iltanen ja Pasi Pekkola sai palkinnon eniten kehittyneenä. Sami Syrjälä ja Teemu Heiskanen palkittiin ansioistaan puolustuspelissä.

Iltasen merkitys joukkueen menestykselle oli kyllä erittäin tärkeä. Hän jäi kauden aikana indeksillä mitattuna 9 kertaa alle 0,3:n. Näistä otteluista Componenta hävisi 8. Yhdelläkään muulla pelaajalla oman suorituksen ja joukkueen voiton yhteys ei ole läheskään näin kiinteä.

Syrjälän kohdalla indeksissä on kylläkin melko omituinen piirre, sillä hänen indeksinsä on vain kahdesti alle 0,3, kun joukkue on hävinnyt. Tämän mukaan hän oli se luottomies, johon oli turvaaminen, kun hätä oli suurin.

Pasi Pekkolan tulemista on odotettu pitkään ja tämän kausi oli hänen kohdallaan selvästi paras. Turha pallon hautominen jäi historiaan ja tämän myötä menetykset karsiutuivat olemattomiin. Heittovalinta parantui selvästi ja se näkyi prosenteissa (2p: 51,1% ja 3p: 41,1%) ja pistekeskiarvossa (13,4).

Heiskanen oli kauden aikana parhaimmillaan loistava, mutta sarjan puoliväliä lähestyttäessä peräkkäin osui viiden heikomman ottelun putki. Joulutauon jälkeen tuli jälleen onnistumisia, jotka loivat hyvää pohjaa tulevalle kaudelle. Kauden aikana hän kehittyi todelliseksi kahden suunnan pelaajaksi ja luottomiehen minuutit (26min/peli) voivat edelleen kasvaa tulevalla kaudella.

Lähteenlahden ja Erolan vahvoista suorituksista juttua olikin jo ylempänä.

Kauden kehittyneemmän tittelistä kamppaili myös Niittumäki, joka näki minuuttiensa kasvavan kauden ensimmäisen neljänneksen 20 minuutista kauden viimeisen neljänneksen 120 minuuttiin eli noin 17 minuuttiin per ottelu. Harjoitus tekee mestarin, pitää paikkansa ja taistelu minuuteista jatkuu entistä tukevammista lähtökohdista.

Pakkasen kausi oli alavireinen, mutta hyppy uuteen joukkueeseen ei ole erityisen helppo, kuten Pekkolan esimerkkikin osoittaa. Kevättä kohti Pakkasen ote tiukkeni, sillä viimeisen yhdeksän pelin aikana hänen indeksinsä jäi vain kahdesti alle 0,500 rajan ja se on hieno suoritus.

Vesterinen joutui antamaan tasoitusta harjoituksissa, sillä siviilityöt pakottivat hänet olemaan välillä pois. Oli miten oli, niin kausi on laskettava pettymykseksi.

============

Tätä kirjoitettaessa ei ole tiedossa lähdössä olevien tai mahdollisesti lopettavien pelaajien nimiä tai

onko heitä. Kolme sopimusta (Heiskanen, Huovinen, Niittumäki) on julkaistu ja uusia on luvassa lähiaikoina.

Valmennusjohdon tavoitteena on pitää vaihtuvuus vähäisenä ja käynnistää valmistautuminen uuteen kauteen pitkälti entisellä ryhmällä. Päävalmentajan jatkavan Hakamaan toiveena olisi, että divarissa sallittaisiin yhdenjenkin käyttö. Jos joukkueen kokoonpanoa ajattelee näistä lähtökohdista, niin rosterissa on melko tarkalleen John Fordin kokoinen aukko.