Divariin, taas

Tällä hetkellä tippuminen harmittaa sen verran, että pakko ottaa vähän perspektiiviä. Koripallokirjasta löytyy mukavasti historiatietoa ja Korisnetistä tilastoarkisto, jonka viiden viimeisen vuoden sarjataulukot ovat suurin piirtein vertailukelpoisia. Lähdin suhteuttamaan asiaa tältä pohjalta ja huomasin, että tämän päivän harmit ovat sittenkin vain elämää.

Vuoden 2000 jälkeen sm-sarjassa on pelannut 20 joukkuetta. Sellaiset entiset suuruudet kuin Pantterit, ToPo ja HNMKY jatkavat tulevalla kaudella divarissa FoKoPon, BC Nokian, BC Jyväskylän, Team Componentan ja muiden seurana. Keväällä 2000 Piilosetin myötä pääsarjasta kadonnut turkulainen koripalloilu nousi nyt sm-sarjaan Aura Basketin muodossa.

Edellä lueteltujen joukkueiden lisäksi divarissa ovat tarkasteluaikana pelanneet Kataja, Tarmo, LrNMKY ja Korihait. Siis viiden viimeisen vuoden aikana 20 joukkuetta on esiintynyt pääsarjassa ja niistä peräti 12 on ollut divarissa vähintään yhden kauden tuona aikana. (tässä Säyri ja BC Jyväskylä, Piiloset ja Aura sekä Teamware ja ToPo on laskettu yhdeksi)

Eikä tuosta tarvitse mennä montakaan vuotta takaperin, niin ehjää sm-sarjakautta jää vain yhdelle joukkueelle. PuHu nousi sm-sarjaan vuonna 1997, Vilpas ja Huima -96, Pyrbasket -95, Kouvot -93, Namika Lahti -90 ja Honka -89. Siis vain KTP on onnistunut pitämään paikkansa huipulla yhtäjaksoisesti yli 15 vuotta. Tämä on oikeastaan aika yllättävää.

Jos joukkueiden menestystä tarkastellaan runkosarjan sarjataulukoiden muodossa, niin havaitaan, että Honka on ollut ylivoimaisesti tasokkain ja tasaisin joukkue. Se on ollut kolmasti ykkönen ja kahdesti kakkonen. Seuraavaan taulukkoon on laskettu kunkin joukkueen runkosarjasijoitus viiden viimeisen kauden ajalta. Jos joukkue on ollut divarissa, niin tuolta kaudelta sijoitukseksi on laskettu 15. Componentan osalta lukema (58) syntyy sijoituksista 13, 9, 15 (divarin ykkönen), 14, 7.

Viiden viimeisen vuoden aikana Componenta on siis ollut parhaimmillaan Suomen 7. paras ja huonoimmillaan 15. paras koripallojoukkue. Ei paha 9000 asukkaan pikkukylälle. Melkoista heilahtelua kyllä, mutta ei mitenkään poikkeuksellista. Itse asiassa tämän vuoden sm-sarjassa pelanneilla joukkueilla tasan puolella tuo heilahtelu on ollut suurempaa kuin Componentalla.

Se, että Componentan sijoitus on ollut keskimäärin 12., on kuitenkin johtanut siihen, että mainittu suoritustason heilahtelu on johtanut kahdesti putoamiseen. Esimerkiksi sellaisilla tämän hetken menestyjillä kuin KTP (paras sijoitus 3., huonoin 11.) ja Namika Lahti (2. ja 13.) suoritustaso on heilahdellut enemmän, mutta divarista ei kummankaan ole tarvinnut hakea vauhtia.

On vähän vaikea uskoa, että koripalloilussa voimasuhteet olisivat jollakin tavalla vakiintuneet ja että nykyinen tilanne olisi yhtään pysyvämpi kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana nähty. Ja takaahan divarin voittopalkintona oleva suora nousu ainakin jonkunlaisen vaihtuvuuden. Jääkiekossa on suljetun sarjan ansiosta samat joukkueet tahkonneet liigaa jo muutaman vuoden. Siellä tilanne on kuitenkin siinäkin mielessä toinen, että joukkueen pyörittäminen vaatii aivan toisenlaiset resurssit. Vaihtelu tulee senkin takia olemaan pienempää. Koripalloilun osalta ollaan jälkijunassa, mutta suunta on sama: raha ratkaisee.

Team Componentan budjetti on pyörinyt parin sadan tuhannen euron suuruusluokassa. Viime kaudelle ilmoitettu budjettilukema 170.000€ piti sisällään vanhaa syntiä, joten kauden toiminta pyöri merkittävästi pienemmällä summalla. Joukkueen johdon ilmoituksen mukaan tuleva kausi päästään aloittamaan puhtaalta pöydältä ja tämä antaa hyvät mahdollisuudet koota kilpailukykyinen joukkue. Etenkin, kun divarissa joukkueen kulut ovat melkoisen paljon pienemmät kuin sm-sarjassa.

Ellei mitään ihmettä tapahdu, karkkilalaista joukkuetta pitää pystyä pyörittämään sm-sarjatasolla jatkossakin kahdella enintään kahdella ja puolella sadalla tuhannella eurolla. Tämän enempää on erittäin vaikea kiskoa nykyisistä lähteistä. Mutta siinähän sitä onkin varsinkin, jos jatkossa päästäisiin edes hieman parempaan omavaraisuuteen pelaajien osalta. Tavoitteena olevan omavaraisuuden kasvattaminen ei kuitenkaan ole helppo tehtävä.

Tavoitteeksi se on helppo julistaa, mutta lasketaanpa: Karkkilassa syntyy vuosittain 80 lasta, puolet poikia. 40 pojasta puolet ei urheile. 20 urheilevasta puolet valitsee jonkun muun lajin. 10 koripallon harrastajasta puolet lopettaa viimeistään 16 -vuotiaana. Jäljellä on viisi, joista pari on alle 175cm. Lahjakkaita, urheilullisia, henkisesti ja muuten huipulle nousemaan kykeneviä, hmm? A- ja B-pojissa joukkueet pitää koota 2-3 ikäluokasta ja alaikäisten voimin ei helposti päästä sm-sarjaan, joten taidot pitää oppia harjoituksista tai aikuisten alasarjoista.

Yllä oleva on realismia ja keskiarvoja. Jos valmentaja ja nuorten joukkueen muut toimihenkilöt onnistuvat tehtävässään hyvin, lopettaneita on vähemmän, jos huonosti enemmän. Tämän kevään hyviin uutisiin kuuluu se, että kakkosjoukkue on raivannut tiensä kakkosdivariin. Toivottavasti nuoria pelaajia riittää jatkossa pitämään joukkue kakkosessa. Siitä olisi iso apu.

Näistä olosuhteista joukkueen pitäminen vuodesta toiseen Suomen 15 parhaan joukossa on melkoinen urakka ja saavutus. Toivotaan, että tekijöillä on intoa ja voimaa tulevaisuudessakin. Koripalloilulla on Karkkilassa perinteitä ja sitä harrastetaan laajasti. Toivotaan, että uusiakin tekijöitä ilmaantuu kantamaan kortensa kekoon, jotta hyvä harrastus saadaan pidettyä elinvoimaisena ja jopa kehitettyä sitä. Uusi halli Tuorilan koulun yhteydessä on osaltaan parantamassa edellytyksiä, sillä jatkuvasti kiusannut salipula helpottuu merkittävästi.

Pelit jatkuvat siis divarissa. Kysymys siitä, kuinka pitkä tuosta divarikaudesta tulee, pyörii varmasti monien mielessä. Vastaus siihen tulee aikanaan. Itse lähden siitä, että tässä touhussa saa ansionsa mukaan. Enempää ei tarvita kuin, että kilpailukyky ensi kaudella on divarin paras. Silloin paluu sm-sarjaan olisi taas totta.