Puuttuvien palojen peli

Valmennuspuolella ja/tai joukkueen kokoamisessa ei onnistuminen ollut riittävä, jotta minimitavoite eli sarjapaikka olisi voitu säilyttää. Kausi kokonaisuudessaan jätti kuvan palapelistä, jossa oli paloja kahdesta eri laatikosta. Jos yhden palan sai paikalleen, pullistui toinen pala paikoiltaan.

Joukkueen pelintekovastuu oli suunniteltu Tuomisen ja Sami Marjamäen vastuulle. Teoriassa homma olisi voinut toimia, mutta Marjamäki ei pystynyt täyttämään paikkaansa ja lipesi ruodusta kesken kauden. Valmennusjohdon virhe oli luottaa mieheen, joka tuli pelaamaan ”viimeisen kunnon kauden”. Tästä on Componentan lähihistoriassa ollut riittävästi varoittavia esimerkkejä.

Lähtökohta etsiä kotimaista korinaluspelaajaa oli myös oikea, mutta siinä epäonnistuttiin, koska miehen olisi pitänyt olla rivissä elokuun alussa. Ilmeisesti Hongan villi kortti Eurooppa liigaan yllätti neuvottelijat ja Lehtimäen tulo meni selvästi pitkäksi. Muitakin pelaajia varmasti yritettiin, mutta syystä tai toisesta kiinnostusta ei löytynyt.

Myös ulkomaalaispelaajien hankinta oli asia, jossa epäonnistuttiin. Ensin taitojaan kävi näyttämässä belgialainen Michaels, joka olisi ollut melkoisen hyvä pelaaja, mutta joukkue etsi juuri tuolloin kuumeisesti nelospaikan pelaajaa, sillä Lehtimäen tulosta ei ollut tuolloin mitään varmuutta. Harmi, sillä Michaels olisi voinut olla Componentalle tärkeä pelaaja kauden aikana.

Syyskuun alussa Karkkilaan saapuneet Griffin ja Leuly pelasivat koko harjoituskauden ja muutama päivä ennen sarjan alkua kaksikko pistettiin pois. Aiheesta, mutta Greenin saapuminen vain päivää ennen ensimmäistä peliä takasi huonot lähtökohdat. Huonoa tuuria asiassa oli sen verran, että Griffinin tulo siirtyi ratkaisevasti (viikolla), jotta hänen taitonsa olisi voitu punnita syyskuun alkuun ajoitetuissa harjoitusotteluissa. Palikat olivat levällään lähes koko syksyn ja kokonaisuus kärsi.

Huimassa aloittanut Barnes tuli näytille ja onnistui koeottelussaan (20/11) sopimuksen arvoisesti, kun Componenta voitti Hongan. Ottelu jäi Barnesin ainoaksi kunnon onnistumiseksi ja mies sai lähteä syyskauden päätteeksi.

Componentan hyökkäyspeli kaipasi vahvistusta, mutta Greenin ei ollut oikea pelaaja siihen. Allisonin tulo valoi hetkeksi toivoa, kun Lehtimäki oli päässyt jo vähän sisään kuvioihin. Pahaksi onneksi Allison oli loukkaantunut (tämän hän salasi) ja hänet oli pakko lähettää pois try-outilta. Uskon, että Greenin korvaaminen Allisonilla olisi ollut joukkueelta hyvä veto, kun rivissä oli Lehtimäki ja Barnes.

Componenta haki myös korvaajaa pois lähteneelle Marjamäelle, mutta näytillä käynyt Carter oli floppi. Myös Carter sai lähteä ilman sopimusta ja Componenta teki rohkean ratkaisun lähteä kevätkaudelle ilman eu-pelaajaa.

Joulun jälkeen uskottiin apua lopulta löytyneen, kun Uruguayssa liigan parhaaksi jenkiksi valittu Edmund Saunders saapui Karkkilaan. Saunders olikin todellinen huippumies, mutta Tuomisen sanoin muut jäivät katsomaan Saundersin pelaamista eikä joukkue toiminut. Yhdeksännen ottelun päätteeksi Saunders esitti paikalleen osunutta kritiikkiä erotuomareille ja sai pelikiellon sekä lopputilin.

Lopulta palattiin Greenin aikaan ja joukkueen peli löytyi, kun vastaan tuli heikompia länsilohkon joukkueita. Se ei kuitenkaan aivan riittänyt, sillä ainakin kaksi lisävoittoa olisi tarvittu sarjapaikkaan. Lähellä se kuitenkin oli. Jos joukkue olisi pystynyt kääntämään voitokseen 4 pisteen tappion Pyrballe, kahden pisteen tappion Huimalle ja pinnan tappion BC Jyväskylälle, se olisi selvinnyt kuiville ilman vertailuja.

Oikeastaan tiukkojen pelien häviäminen oli ominaista tälle kaudelle. Componentalta puuttui lähes koko kauden hyökkäyspäässä korinaluspelaaja, joka olisi tuonut Tuomisen ajolle option. Joukkueella ei myöskään ollut Antti Heinosen tasoista kolmen pisteen uhkaa, vaan tiukassa tilanteessa heitot karkasivat turhan usein rautoihin. Joukkueesta puuttui myös sitä kovuutta, jota Andy oli vuosikaudet joukkueeseen tuonut.

Kaudesta jäi sellainen kuva, että Componenta voitti, kun se oli hankkinut selvän etumatkan kolmessa ensimmäisessä erässä. Jos ratkaisu jäi viimeiseen erään, Componenta jäi lähes pisteittä ja voiton korjasi vastustaja.

Pallollinen pelaaminen joukkueella oli luvattoman heikkoa. Tiukassa paikassa Tuomisen ohella vain Heiskanen pystyi edes vähän pompottamaan palloa. Jukka-Pekka Kujala toi helpotusta tähän vuoden vaihteessa, mutta pelintekijälle on kova paikka tulla kesken kauden. Sen lisäksi, että palloa ei osattu kuljettaa, myös syöttötaito näytti usein luvattoman huonolta.

Olisiko epäonnistumiseksi laskettava myös se, että joukkueesta puuttui kärki. Tasaisuutta kyllä löytyi, mutta paras viisikko oli liian heikko. Sm-koris on siksi heikkotasoinen, että 2-3 kovaa pelaajaa riittää. Yksikin maajoukkuetasoa oleva pelaaja olisi kirkastanut Componentan kauden. Sellaista ei löytynyt kotimaasta eikä ulkomailta. Rahako ratkaisi?

Valmennusta on arvosteltu ainakin pihapuheissa tavalliseen tapaan kärjekkäästi. Asia ei kuitenkaan ole niin, että joukkue olisi parantanut tuosta juoksemalla kaikki illat kieli vyön alla. Saliharjoitusten lisäksi ohjelmaan kuului kuitenkin puntit läpi kauden. Siihen ei tietenkään olisi ollut varaa, että joukkue saatiin yhteisharjoituksiin vasta elokuussa. No siihenkään ei ollut varaa, että se olisi kasattu toukokuun alussa. Kyseessä oli kuitenkin kolmen kuukauden palkat.

Kahdesti päivässä harjoittelu ei onnistu, kun porukka on levällään. Se on fakta. Myös lepo on tarpeen. Sen puute näkyi tällä kaudella selvästi Heiskasen ja edellisellä Ahvenniemen pelissä. Parannettavaa valmennukselle jäi kuitenkin, koska sarjapaikka ei säilynyt. Mahdollisuudet ovat melko vähissä, mutta jotakin olisi pakko keksiä, jos tulevaisuudessa aiotaan pelata sm-sarjassa ja taistella pudotuspelipakoista.

Pelaajia ei tuloksista voi syyttää. Heidän tehtävänsä on harjoitella ja pelata parhaan kykynsä mukaan ja sen he tekivät. Oleellista on huomata, että sarjapaikan säilyminen oli sittenkin pienestä kiinni. Ja pienikin kehittyminen nostaisi porukan takaisin sm-sarjaan taistelemaan pudotuspelipaikasta.

Erola on 30, Kujala 25 ja loput pelaajista 23 tai nuorempia. Koripalloilija on parhaimmillaan lähempänä kolmea kymppiä, joten tällä porukalla olisi aikaa näyttää kyntensä. Toivottavasti mahdollisimman moni jatkaa tulevalla kaudella.

Ehkäpä urakka oli tällä kertaa yksinkertaisesti liian suuri. Ainakin joukkue olisi tarvinnut hieman onnea vahvistusten hankinnassa, kentälle sen liiderin, joka olisi vienyt joukkueen yli vaikeiden hetkien.

Mietitään vielä tuota tippumista kirjoitussarjan kolmannessa osassa.