Joukkuetilastot

Kaudella 2003-04 Team Componenta voitti 12 ottelua ja hävisi 26. Pudotus edellisestä kaudesta oli melkoinen (17-21). Vastustajista itälohkon joukkueet olivat selvästi parempia Componentan näkökulmasta, sillä seitsikko Kataja, Kouvot, Lahti, LrNMKY, KTP, Tarmo ja PuHu korjasi karkkilalaisilta lähes täyden pistepotin. Componentan tilille jäi ainoastaan kotivoitto Katajasta.

Länsilohkosta peräti viisi joukkuetta pelasi Componentan kanssa 2-2. Honka, Vilpas, Pyrbasket ja Korihait voittivat sekä Karkkilassa että kotonaan ja vain BC Jyväskylän kohdalla voidaan puhua kotikenttäedusta, kun molemmat voittivat kotiottelunsa. Huima oli voitoin 1-3 parempi kuin Componenta.

Tilastojen valossa Componentan pelissä tapahtui merkittäviä muutoksia edelliseen kauteen nähden. Keskimäärin ottelut päättyivät 78-83, kun edellisellä kaudella pisteet olivat tasan 80-80. John Fordin avulla Componenta jyräsi korien lähellä ja kakkosten onnistumisprosentti oli peräti 52,4%, kun nyt jäätiin 46,3%:iin. Puolustuspelissä sama ilmiö näkyi toisin päin. Kuluneella kaudella vastustajat rokottivat lähitilanteista 49,9%, kun edellisellä kaudella tulos oli 48,8%.

Kolmosia Componenta heitti tällä kaudella hieman enemmän ja hieman tarkemmin kuin edellisellä (37,1% - 34,8%), mutta puolusti merkittävästi huonommin (37,3% - 33,1%). Vastustajan kolmen pisteen onnistumisprosentti oli siis nyt yli neljä prosenttiyksikköä edellistä kautta parempi.

Ehkä hieman yllättäen joukkueen levypallomarginaali (-1,5) oli selvästi parempi kuin edellisellä kaudella (-5). Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus, sillä tällä kaudella Componenta haki paljon hyökkäyspään levyreitä. Niistä ei kuitenkaan saatu nostettua koreja, kuten huono onnistumisprosentti lähitilanteista kertoo. Joka tapauksessa tämän kauden joukkue oli hieman parempi levypalloissa kuin edellinen. Green oli erityisen vahva levypalloissa ja asia koettiin myös koko joukkueen yhteiseksi.

Torjuntoja oli edelliseen kauteen verrattuna selvästi vähemmän (3 - 5) ja sekä riistoja että menetyksiä enemmän. Se oli seurausta siitä, että kokonaisuutena Componenta pelasi hieman nopeampaa peliä kuin edellisellä kaudella. Ratkaisuihin pyrittiin suoraviivaisemmin ja yksilösuorituksilla, jolloin jouduttiin tekemään kovia 1-1 ratkaisuja. Seuraukset näkyvät tuloksissa.

Henkilökohtaiset tilastot ja analyysit

(Korostettakoon, että analyyseissä on kyseessä kirjoittajan omat (rajoittuneet) näkemykset asioista.)

Componentan paras kotimainen pistemies oli Erik Iltanen (15,4p). Eetu paransi selvästi edellisestä kaudesta, vaikka lisääntynyt peliaikakin huomioidaan. Peliajasta riippumattomat tilastoluvut kertovat samaa. Kolmen pisteen heittotarkkuus parani merkittävästi (25% => 38%) ja kehitys meni oikeaan suuntaan myös kakkosissa (35,1% => 44,2%). Peliaikaan suhteutettu tehoindeksi koheni myös merkittävästi (0,196 => 0,329). Erikin pistekeskiarvo oli koko sarjassa kahdeksan parhaan kotimaisen listalla.

Analyysi: Huima kehitys myös henkisellä puolella. Tulistumiset ja puskeminen vähenivät merkittävästi, vaikka tiettyä väkisin yrittämistä esiintyi edelleen. Kuitenkin joukkueen luottomies ja hyvän päivän tullen pitelemätön ratkaisija, mutta heittovalinnat pudottivat prosenttia. Fyysinen kehitys edellisestä vuodesta hyvä, mutta muutaman kilon kuivattaminen voisi auttaa edelleen liikkeelle lähtöä.

Ville Tuominen pelasi toisen kautensa Componentassa ja oli ykköspelintekijänä koko kauden avainasemassa joukkueen menestyksen kannalta. Villen peliaika koko kauden ajalta oli 33 minuuttia per ottelu, mutta syyskaudella tämä luku oli yli 35 minuutin ja se oli liikaa. Ville paransi selvästi pistekeskiarvoaan (8,9 => 13,7) ja vieläkin enemmän kolmen pisteen tarkkuuttaan (33,9% => 41,6%). Indeksi koheni uudelle kymmenykselle (0,271 => 0,331). Parannusta syntyi lopulta kaikissa tilastonumeroissa. Myös menetysten määrä kasvoi, mutta peliaikaan suhteutettuna menetykset pysyivät ennallaan.

Analyysi: Kausi eteenpäin menosta huolimatta melkoista tuskaa. Suunniteltua pitempi peliaika ja suurempi vastuu olivat ajoittain liian suuri taakka. Ehkäpä ensimmäisen vuoden opiskelutkin vaativat oman huomionsa. Silti joukkueen ehdotonta eliittiä. Vaikka kehitystä tapahtui, pitäisi ykköspaikalla pelin lukemisen ja syöttötaidon olla nähtyä parempaa.

Juuso Lehtimäki nousi vastuulliseen asemaan tultuaan vuokrasopimuksella Componentaan lokakuun alussa. Juuson vuokrasopimuksen venymisellä lokakuun puolelle oli varmasti melkoinen merkitys Componentan menestymättömyydelle. Juuso oli 7 levypallolla sarjan toiseksi paras kotimainen levypallopelaaja. Pistekeskiarvo 8,9 syntyi 48,9% ja 30,4% pelitilannetarkkuudella. Vapaaheitot onnistuivat 62,3% varmuudella. Kokonaisuudessaan myös Juuso paransi kaikkia tilastolukujaan.

Analyysi: Tärkeä lenkki joukkueessa, vaikka viime kausien vähäinen peliaika näkyi ailahteluna. Erinomaiset suoritukset saivat seurakseen tilanteiden nukkumisia molemmissa kenttäpäädyissä. Juuson pelipaikalla kahden pisteen onnistumisprosentti pitäisi välttämättä saada nousemaan 60 luokkaan. Hurja ponnistusvoima takasi hyvät levypallolukemat ja avasi paikkoja korintekoon. Puolustuspelissä yllättäviä vaikeuksia ja kokonaisuudesta puuttui se viimeinen silaus, joka tulee pelaamalla.

Mikko Erola paransi kolmen pisteen heittojaan (40% => 41,9%), mutta osui selvästi huonommin lähempää kuin edellisellä kaudella (51,1% => 38,7%). Myös lähes kaikissa muissa tilastosarakkeissa näkyi lievää hiipumista. Pistekesiarvon 7,4 (8,5) ja indeksin 0,278 (0,336) lasku kertovat suunnasta. Joukkueen kapteenin kausi oli varmasti raskas monien muutosten takia.

Analyysi: Perusvarma kausi, vaikkei yhtä hyvä kuin edellinen, joka oli mielestäni Mikon paras. Ratkaisujen välttäminen oli silmiin pistävää alkukaudesta, mutta tilanne parani kauden loppua kohti ja se näkyi myös onnistumisessa. Puolustuspeli edelleen pelin kulmakivi, mutta yhden jenkin sääntö toi usein vastaan liian pieniä ja vikkeliä miehiä.

Myös Sami Syrjälän lukemat valuivat yleisesti ottaen hieman alaspäin. Selvää parannusta syntyi kuitenkin kahden pisteen heitoissa (50% => 64,1%), joka hilasi myös indeksiä lievään nousuun (0,255 => 0,267). Sami loukkasi jalkansa keväällä 2003, jonka seurauksena pelit loppuivat kesken kauden. Sama vaiva oli rasitteena vielä viime syksynä ja Sami joutui pelaamaan alkukauden toipilaana. Eikä se ollut edes ainoa harmi, sillä kauden aikana loukkaantumisen takia minuutit jäivät nollille monessa pelissä, vaikka nimi oli kirjassa. Kokonaan väliin jäi 7 peliä.

Analyysi: Kaikki edellytykset läpimurtoon olivat olemassa, mutta loukkaantumiset riesana käytännössä koko kauden. Minuutteja olisi tarvittu ennen kaikkea tuomaan hieman rohkeampia suorituksia. Tällä kaudella joukkueen eliittiä puolustuspään korinaluspainissa ja hyökkäyspäässäkin Sami hakeutui paremmin laitaan ja korin lähelle.

Pasi Pekkolan tilastoluvut valuivat alas edellisestä kaudesta. Suoritus vaihteli erittäin paljon kauden kestäessä. Olisiko muutto tutuista ympyröistä, uudet pelikaverit, uusi opiskelupaikka sekä reissaaminen Helsingin ja Karkkilan väliä vienyt liikaa huomiota. Karsintasarjassa Pasi pelasi lupauksia antavasti ja tulevasta kaudesta voi odottaa taas parempaa. Eri asia on se, tapahtuuko se Componentassa.

Analyysi: Ei voittanut valmennusjohdon luottamusta koko kaudella ja välillä peli olikin todella kamalaa katsottavaa. Monet asiat hyvällä mallilla, mutta onnistumisia tuli oikeastaan vain heikompia joukkueita vastaan. Karsintasarjassa huippupeli Huimaa vastaan antoi lupauksia paremmasta huomisesta.

Teemu Heiskasen pelasi edellisen kauden divarissa. Nyt ohjelmaan kuului myös 22-v pelit. Harjoittelu ja ottelutaukoa aiheuttaneista vammoista pari taisi tulla nimenomaan niissä. Kauden alku oli loistava, mutta urheilukoulun ja kahden sarjan pelaaminen sekä loukkaantumiset alkoivat vähitellen vaatia veroaan. Loppua kohti vauhti taas parani ja karsintasarjan viimeinen peli (25p) oli jälleen tuttua Teemua. Ensimmäisen kolmanneksen Teemu pelasi yli 11 pisteen keskiarvolla, mutta kauden kestäessä luku putosi melkein puoleen (5,9).

Analyysi: Componentalla on ollut viime vuosina kolme pelaajaa Urheilukoulussa. Jokaisella vuodesta on tullut jonkinlainen välivuosi, niin Teemullakin. Syksy lupasi hyvää, kun Teemu ratkaisi heittäjänä pari peliä. Ei pystynyt tukemaan riittävästi Tuomista pallollisessa pelissä kovempia joukkueita vastaan. Lisää voimaa puolustuspeliin ja tiukempi ote pallosta ovat seuraavat kehityskohteet. Urheilukoulun valmennus luo hyvän pohjan tulevalle kaudelle.

Jukka-Pekka Kujala pelasi kevätkauden kakkospelintekijänä. Kokonaisuudessaan luotettava esitys, mutta kauden vajavaisuus esti todelliset näytöt.

Kalle Niittumäki pelasi käytännössä vain kakkosjoukkueen ja 22v ottelut. Edellytykset parantaa eli uudella innolla kohti uutta kautta.

Palataan joukkueen kauteen tarkemmin osassa 2.