Uskoa ja luottamusta

Nimekkäimmät paikallisista  valmentajista ovat Timo Hakamaa (Namika Lahti) ja Tarmo Petter (Hyvinkään Ponteva), jotka molemmat ovat edustusjoukkuetta jo valmentaneet. Kakkosjoukkuetta kuluneella kaudella valmentanut Esa Lahti asuu sen sijaan Forssassa. Essi on ehtinyt saavuttaa valmentajakokemusta pitkän peliuransa päälle ja on varmasti mukana seuran valmentajakaavailuissa. Kakkosvalmentajaksi paikkakunnalta löytyy varmasti sopivia ehdokkaita, mutta ykkönen on etsittävä muualta ellei nimi ole tuossa ylempänä.

Nähdäänkö tulevalla kaudella edustusjoukkueen valmennusvastuussa Hakamaan edellisellä kaudella lanseeraama useamman valmentajan tiimi? Joka tapauksessa valmentajien yhteistyötä seuran sisällä tulee entisestään tiivistää. Kokeneimpien valmentajien tietämystä ja osaamista tulee siirtää tehokkaammin juniorivalmennukseen, jonka varaan edustusjoukkueiden tulevaisuus on rakennettava. Siis myöskään tyttöpuolella ei ole varaa sokaistua sarjanousun tuomaan menestykseen, vaan perustyö on pidettävä arvossaan.

Onko tulevan kauden edustusjoukkueen päävalmentaja joku tunnettu kova nimi, vai annetaanko mahdollisuus uudelle nousevalle kyvylle? Joka tapauksessa kevään kuumin kysymys on uusi päävalmentaja, joka on ensiarvoisen tärkeä tulevan kauden joukkueen koostamisessa. Nopea ratkaisu ja osaava sekä arvostettu henkilö on paras lähtökohta tulevan kauden käynnistämiseen.

Kuka tahansa uusi valmentaja lieneekään, toivoisin hartaasti hänellä olevan uskoa ja luottamusta nuoreen voimaan. Enpä toivoisi näkeväni enää yhtään pelaajaa, jonka pitää mennä muihin seuroihin todistamaan osaavansa pelata (joka tietysti on hyväksyttävää, jos omista pelaajista joskus olisi ylitarjontaa). Tästä ei liene pelkoa ottaen huomioon, että Karkkilassa yksi vuosiluokka on alle sata lasta. Luvusta puolet ei urheile ja jäljelle jääneistä 25 tytöstä ja 25 pojasta kilpailee vielä useampi laji. 

Enkä myöskään toivoisi näkeväni täällä enää yhtään pelaajaa, joka päättää pitkän uransa pelaamalla yhden ylimääräisen kauden Karkkilassa. Asiasta on saatu jo riittävästi kielteistä kokemusta kuluneilta kausilta. Kolmen mestaruussarjavuoden aikana Karkkilan penkkiä on kuluttanut 20 suomalaispeluria ja voisi melkein sanoa, että joukkuetta alkoi vaivaamaan pöhötauti, kun vuosi vuodelta nimilista on kasvanut kasvamistaan. Ylivarustautuminen on saatava loppumaan ja nuorille on uskallettava antaa vastuuta. Menneitä ei pitäisi kaivella, mutta seuraava vain noin esimerkkinä siitä mitä ajan takaa.

Karkkilassa on pelattu viime vuodet liian pulskalla pelaajaryhmällä samalla, kun siitä on puuttunut terävä kärki. Väitän, että viime vuonna Eric Payne, Sam Salter ja Ari Mikkola olisi hyvin voitu jättää pois kymmeniköstä menestyksen siitä kärsimättä. Kolmikko olisi voitu korvata yhdellä nuorella kovalla kotimaisella tai olla ilman, jos ketään ei haaviin olisi jäänyt. Samalla tavalla tälle kaudelle olisi hyvin riittänyt Antti, Mikko, Pasi, Mika ja Tommi sekä kaksi jenkkiä. Jokainen penni, joka haaskattiin Kulakoviin, Serksnasiin, Rytzhoviin, Lilliin, Pyviin ja Järvenpäähän oli hukkaan heitettyä ylivarustautumista.

Näitä suunnitelmia on tietysti helppo heittää, kun asiasta ei tarvitse kantaa vastuuta. Siltikin odotan uusilta päättäjiltä uskallusta, sillä sarjapaikkaa ei todellakaan ratkaise vaihtopenkki ja jonkinlaista menestystäkin on saatavissa toimivan viisikon avulla. Näitä suunnitelmia on vieläkin helpompi heittää, jos ei tarvitse neuvotella yhtään pelaajasopimusta. Mutta siltikään ei voi olla tyytyväinen vallinneeseen suuntaukseen. Ja jälkiviisaus on kyllä niin helvetin typerää, ettei sitä pitäisi harrastaa ollenkaan, mutta viittaan vaan vuoden 95–96 kausijulkaisuun.

Tämän kauden joukkueesta ei jää jäljelle paljoakaan. Tommi on puhunut lopettamisesta ja Pasi hakenee pelipaikkaa muualta. Mika ei myöskään jatkane, eikä häntä kannata joukkueessa edes pitää. Kaikista ennakkopuheista huolimatta oltiin nimittäin tällä kaudella taas siinä tilanteessa, että joukkueen play-maker tai oikeastaan molemmat, kun työ vei Tomminkin monesti matkoille, puutuivat toistuvasti harjoituksista. Eikä tilanne tule Mikan osalta tässä suhteessa paranemaan myöskään ensi kaudella. 

Peterillä on sopimus, mutta onko mies halukas jatkamaan. Liivo ja Bruno eivät myöskään liene jatkamassa joukkueessa, enkä ole lainkaan vakuuttunut onko kukaan kysymässäkään, vaikka Brunossa olisi hyvinkin ainesta, jos hän opiskelultaan ehtii keskittymään pelaamiseen.

Antti on myös pelaajaurallaan taitekohdassa. Huonosti joukkueen kannalta menneen kauden jälkeen pelihalut eivät ole ehkä kaikkein parhaat, mutta Karkkilassa Andy nähtäisiin varmaan vielä muutaman kauden tositoimessa. Henkilökohtaista onnistumista ajatelleen Antin kausi oli onnistunut, ehkä jopa yksi parhaita hänen urallaan.

Eli perin synkältä näyttää, noin äkkiä katsoen. Toisaalta, jos asiaa tarkastelee uskon ja luottamuksen näkökulmasta uuden kauden joukkueen voi maalailla aivan uudelleen tavalla, joka saa asian näyttämään aivan toiselta. Siispä vähän SPEKULOINTIA: 

Tärkeä kysymys uuden joukkueen rakentamisen kannalta on Erolan Mikon saaminen takaisin joukkueeseen. Mikon paluu toisi kerralla annoksen kokemusta nuorentuvaan joukkueeseen ja nostaisi joukkueen moraalia puolustuspäässä tämän kauden esityksistä selvästi. Toinen harkittava paluumuuttaja voisi olla Pyykkösen Ville, joka pelasi Pontevassa hyvän kauden.

Tulevan kauden joukkueen rungoksi voisi siten laskea Antti, Mikko ja Ville sekä Pasi, jonka pitämiseen pitää ainakin vähän satsata. Nykyisestä joukkueesta Peter voitaisiin tarvittaessa pitää ja edellä mainitun viisikon lisäksi Teemu, Sami ja Henri kuuluvat ehdottomasti jo ensi kaudella edustuskymmenikköön. Itse asiassa Teemusta pitää tehdä ensi kauden ykköspelintekijä. Kahdella jenkillä täydennettynä joukkue olisikin jo täysi 10 ja tarvittaessa paria pelaajaa voitaisiin kierrättää kakkosjoukkueessa.

Siis joukkue olisi kasassa oikeastaan omasta takaa??? Vieläpä kohtuullisen hyvä, sillä tuo ryhmä kotimaisten osalta olisi jo monipuolisempi ja parempi kuin tämänvuotinen. Siinä on enemmän kovapäisiä puolustajia (Antti, Mikko, Sami) ja omistautumista korinaluskahinoihin (Antti, Ville, Sami), hyviä kaukoheittäjiä (Antti, Mikko, Teemu, Ville) ja juoksuvoimaa (Pasi, Mikko, Sami) sekä taitoa viedä pallo perille (Pasi, Teemu, Antti,  Henri). Mutta ennen kaikkea, tuo joukkue saisi toisi katsomot jälleen pullolleen. Sen suosio olisi taattu. 

Mihin tällaisella porukalla voisi sitten asettaa tavoitteet? Tavoitteet voitaisiin asettaa siihen mihin ne nyt ja aina pitää asettaa: Jatkuvuuteen. Pelataan niin hyvää koripalloilua kuin resurssit antavat myöten. Uskotaan omaan tekemiseen ja luotetaan nuoriin. Tehdään asiat vuosi vuodelta paremmin ja jos menestystä tulee, niin antaa tulla. Mutta sitä tulee vasta sitten, kun omat pelaajat ovat tarpeeksi hyviä saamaan sitä. Ei niin, että hankitaan rahalla niin paljon hyviä pelaajia kuin menestys edellyttää. Todennäköisesti tulevaakin kautta varten joudutaan menemään pelaajamarkkinoille, mutta toivottavasti vain vähän (mutta hyvää).

Karkkila on aina ollut ja tulee aina olemaan pelaajien luovuttaja ei niiden saaja. Jos täällä vielä joskus tapahtuisi se 60-luvun ihme, sellainen, että yhtäkkiä joukkueessa olisi useita maajoukkuetason pelaajia, niin kohta tulisi iso setä sikari suupielessä ja hakisi parhaat pelaajat pois. Kuten on hakenut ennenkin.

Tätä ei pidä tulkita siten, etteikö edustusjoukkueen tarkoitus olisi pyrkiä mahdollisimman hyvään menestykseen. Kyllä on, mutta keinot jolla menestystä pyritään saamaan on valittava olemassa olevien realiteettien pohjalta.

Ja tuosta pohjasta vielä sen verran, että kyllä Karkkilassa on mihin rakentaa. Kevään ryhtiliike osoitti, että taustatyö osataan ja sitä ollaan myös valmiit tekemään. Ottelutapahtumat ovat olleet aina hyvin järjestettyjä, internet tekniikan hyödyntäminen ainutlaatuista kuten myös business club –toiminta, jolla yhteistyökumppaneiden on mahdollista saada lisäarvoa sopimuksilleen. Ja kaikki  muut toiminnot, joita en käy tässä yksilöimään, mutta jotka ovat välttämättömiä, ovat valmiina pyörittämään koripallotoimintaa huipputasolla. Ja mikä tärkeintä, koko organisaatiolla on myös idearikkautta ja tervettä itsekritiikkiä, jolla parannuksia ollaan saatu ja saadaan myös jatkossa. Nyt tappion hetkelläkään päät eivät ole painuksissa, vaan katse on suunnattu kohti uusia haasteita.

[etusivu] [pelaajat] [uutiset] [tilastot] [ottelut 00-01] [linkit] [fan club] [yhteistyössä].