Eurooppalainen sarjakoripalloilu uudistuu 

Vaikka eurooppalainen huippukoripalloilu on valovuosien päässä Karkkilasta ja Team Componentasta, saattaa 4. huhtikuuta Münchenissä tehdyillä päätöksillä olla vaikutusta myös tänne. Kun huipputaso on saatu organisoitua, tulevat muut sarjat perässä. Huipputasolla päätetty kannanotot muun muassa pelaajien edustusoikeuden suhteen ovat pakosta vaikuttamassa myös kotimaisiin kannanottoihin kevään päätöksissä. Siksipä ohessa tärkeimmät osat päätöksistä, jotka kansainvälinen koripalloliitto FIBA ja Euroopan koripalloliigojen yhdistys ULEB yhteisessä kokouksessaan saivat aikaan. 

Tällä kaudellahan parisen kymmentä seuraa on pelannut ”villissä” Euroliigassa ja toiset parikymmentä FIBAn korkeimmassa sarjassa joka on nimeltään Suproleague. Sen lisäksi on pelattu alemmalla tasolla Saporta Cupia, Korac Cupia, Nebllää ja Fin-Swe liigaa. Mutta muutoksia on siis odotettavissa.  

Münchenissä ULEBin ja FIBAn kesken päätettyä 

FIBA on kattojärjestö ja FIBA-Europe johtaa ja edistää koripallotoimintaa vanhalla mantereella. Euroopan seurajoukkueiden kilpailu on tästä eteenpäin nimeltään Euroleague, jonka nimi ja brandi saadaan yhdistämällä nimi Euroleague ja Suproleaguen logo. ULEBista tulee osa FIBAn organisatorista rakennetta ja tuleva Euroliiga pelataan sen johtamana. 

ULEBin kontolle uudessa Euroliigan järjestelyssä jäävät mm. kilpailujärjestys ja markkinointikysymykset, kun FIBA puolestaan vastaa mm. tuomareista ja komissaareista, doping valvonnasta ja pelaajien edustusoikeuksista sekä kilpailukalentereista. 

Pelaajaoikeudet ulkomaalaisten osalta on ollut Suomessakin keskustelun aiheena. Tulevassa Euroliigassa pelioikeuksista sovittiin seuraavaa: 

-         vapaa osallistumisoikeus kaikkien 50 eurooppalaisen FIBA jäsenmaan kansalaisilta

-         kahden pelaajan/joukkue rajoitus muista maista tulevien pelaajien osalta seuraavan kolmen vuoden ajaksi

-         pelaajasiirtojen takaraja kansainvälisten siirtojen osalta on päivä ennen Euroliigan finaalivaiheen alkamista

-         seurojen rekisteröimillä pelaajilla on oltava FIBAn pelaajalisenssi  

Lähteekö Suomi kulkemaan tässä asiassa omia polkujaan? Europelaajien rajoittaminen ei ole mahdollista edes millään vippaskonstilla ja amerikkalaisten rajoittaminen heikentää taas kotimaisten seurojen kansainvälistä kilpailukykyä. Suomalaisten pelillinen osaaminen on kylläkin arvioitu heikoksi, sillä ensi kaudelle Suomi ei saa yhtään paikkaa edes mihinkään karsintaan. 

Euroliiga tullaan pelaamaan ainakin kahden seuraavan vuoden ajan 32 joukkueen kesken. Ensi kaudelle paikkoja on valmiiksi jaettu 21 seuraavasti Cibona ja Zadar (Kroatia), London Towers, Asvel ja Pau Orthez (Ranska), Skyliners ja Alba (Saksa), Olympiakos ja Panathinaikos (Kreikka), Maccabi (Israel), Virtus, Paf ja Benetton (Italia), Zalgris (Liettua), CSKA (Venäjä), Olimpija (Slovenia), Barcelona ja Real Madrid (Espanja), Efes ja Ulker (Turkki) sekä Buducnost (Jugoslavia).

Lisäksi tulee 8 joukkuetta suoraan kansallisten sarjojen menestyksen perusteella seuraavista maista: Belgia 1, Kreikka 2, Italia 1, Puola 1, Espanaja 2 ja Jugoslavia 1.

Vielä kolme joukkuetta otetaan mukaan karsintaturnauksesta, johon yhden joukkueen saavat lähettää: Belgia, Kroatia, Ranska, Saksa, Israel, Liettua, Portugal, Venäjä, Slovenia, Ruotsi, Sveitsi ja Turkki. 

Seuraavalle (02-03) kaudelle suoraan mukaan pääsevien joukkueiden määrä tippuu kahdella. Nämä paikat täytetään kauden 01-02 Euroopan kakkostason, mikä se sitten onkaan, finalistimaiden joukkueilla. Lisäksi asetetaan 4 joukkueen maakohtainen katto. 

Sekametelisoppaa

Että näin. Päätöslauselmissa ei oteta lainkaan kantaa kakkostason kilpailuun, joten sen järjestäminen lienee seuraava askel päätöksissä, jotka jo tähänkin asti ovat herättäneet  luonnollisesti paljon närää. Tässä ensi vaiheessa tietysti kova paikka on tuo noin kahdenkymmenen joukkueen varma osallistumisoikeus kahdeksi vuodeksi.  

Kansallisissa sarjoissa pyritään menestymään ja pääsemään kilpailemaan maanosan mestaruudesta, mutta monissa maissa siihen voi olla tie poikki. noiden varmojen paikkojen takia. Esimerkiksi Englannissa London Towers voi olla vaikka viides, mutta neljällä paremmalla ei ole mahdollisuutta Euroliigaan ennen kuin kolmen vuoden päästä ja silloinkin vain kakkostason finaalin kautta.  

Toinen suomalaisiakin koskeva vaikea päätös on osallistumisoikeuksien jakaminen maittain. Esimerkiksi Suomi ja Hollanti eivät saa minkäänlaista mahdollisuutta, mutta esimerkiksi Ruotsi ja Sveitsi pääsevät karsintaturnaukseen. Ja Belgia saa sekä kansallisen paikan että paikan karsintaturnaukseen??

Kakkostason kilpailun organisointi on suomalaisittain ajatellen se mielenkiintoinen kysymys. NEBL pomo Sarunas Marciulionis ehdotti aikoinaan FIBAlle omat suunnitelmansa alueellisesta Euroliigasta. Nyt nämä ideat on heitetty sivuun ainakin ykköstason osalta. Idea on kuitenkin liian hyvä paiskattavaksi romukoppaan ja mahdollista on, että kakkostasolla kilpailut järjestetään alueellisina siten, että kilpailu pelataan sarjamuotoisena ja vasta finaalivaiheessa selvitellään kakkostason parhaat koko Euroopan mittakaavassa. 

Yleisön kannalta tilanne olisi paljon selvempi kuin nykyinen. Selkeä jako:

I taso, II taso ja alueellinen III taso sekä kansalliset sarjat tai

I taso, alueellinen II ja III taso sekä kansalliset sarjat

toisi Eurooppalaiseen seurajoukkuekoripalloilun kilpailutoimintaan ryhtiä.

Eri asia on tietysti se, saadaanko päätöksiä aikaan, sillä loppujen lopuksi kysymys on rahasta ja sen jakamisesta. Urheilu näyttää olevan näistä päätöksistä aika kaukana.

[etusivu] [pelaajat] [uutiset] [tilastot] [ottelut 00-01] [linkit] [fan club] [yhteistyössä].