Defence is THE key

Componentan tämän kauden joukkue oli sekava sakki, mutta myös sen rakenne oli yksipuolinen, tasapaksu. Pahimmillaan joukkueessa oli kahdeksan pelaajaa pelipaikoille 1-2, no ehkä joku tumppikolmonen, mutta monessakin mielessä samaa puuroa. Ennen kaikkea ongelmana oli tämän porukan puuttuva taito puolustaa sekä kyky estää vastustajaa viemästä hyökkäyslevypallot. 

Lisäksi tuosta isosta laumasta takamiespelaajia puuttui heittäjä, joka olisi pistänyt,  pienistä estelyistä huolimatta, palloa pussiin kaaren takaa. Nopeasti ja tarkasti. Joukkueen selvästi paras heittäjä (Antti) kuului harvalukuiseen isojen pelaajien joukkoon.

Esimerkiksi Mika ja ennen kaikkea Tommi osuvat kyllä kaaren takaa kohtuullisesti, mutta lopettavat heittämisen heti, kun puolustaja oli vähänkään lähempänä. Pasin, joka muuten kasvoi huimasti ratkaisijana kauden kuluessa, kaukoheitto oli koko kauden epävarma ja Peterillä oli sama vaiva. Peräti puolet kaukoheitoistaan upottanut Bruno ei taas käyttänyt kättään. Tähän nähden voidaan melkein sanoa, että Componenta pelasi loistavaa hyökkäyspeliä, kun se keräsi keskiarvokseen 83 pistettä. Joukkueella, jonka perusviisikon keskipituus oli (180+183+192+195+197) alle 190cm.

Ne ONGELMAT olivat koko kauden ajan puolustuspäässä. Syyskauden pelannut Vasili pelkäsi mustaa miestä ja kahden jenkin joukkueet tekivät koko ajan helppoja koreja hänen tontiltaan. Serksnas ei pystynyt polvensa takia pelaamaan ja Feggins ei viitsinyt puolustaa tietäessään, että on korvaamaton. Mika ja Tommi pelasivat käytännössä koko kauden takamiesparina ja vastustajat heittivät jostakin kumman syystä kaukoheittonsa ennätystarkasti juuri Componentaa vastaan. Molemmat tarttuivat vastustajan screeniin kuin täi tervaan.

Antti ja Pasi pelasivat puolustuspelinsä yleensä luotettavasti, mutta kummankin käyttöä rajoitti suhteellisen hitaat sivuliikkeet. Joukkueesta puuttui yksinkertaisesti se ”jenkintappaja”, joka olisi pitänyt vastustajan kovimman koritykin kohtuullisissa lukemissa. Liivo olisi ollut kovapäinen puolustaja, mutta hätä ei siitä juuri hävinnyt, kun hän kärsi pallon menetyksiä peliaikaan suhteutettuna selvästi eniten. Kokonaisuudessaan joukkueelta puuttui omistautumista puolustuspeliin!!

Valmentaja Heino Lill korosti henkilökohtaista puolustustaitoa 1-1 tilanteissa. Se olisi  kaiken avain. Jokainen hoitaa oman miehensä ja sillä siisti. Yksinkertaista ja toimivaa, helppoa periaatteessa,  mutta vaikeaa, jos puuttuu asennetta ja tahtoa. Ja puolustaminen on pitkälle juuri tahtokysymys. Puolenkentän miespuolustus oli se mitä pelattiin.

Se oli hyvinkin ymmärrettävää etenkin, kun joukkueessa oli Kulakov ja Feggins, joiden kyky ja halu joukkuepelin suhteen oli kyseenalainen. Muistellaanpa vaikka Componentan 3-2 paikkaa. Lähtötilanteessahan siinä kolme etumiestä puolustaa tiiviissä yhteistyössä edessä ja erilaisilla variaatiolla siitä saadaan aggressiivinen, hyökkäävä puolustusmuoto. Eli 3-2 olisi ainakin periaatteessa hyvä puolustusmuoto, jos miespuolustus ei pidä.

Tässä tilanteessa avainalueet hyökkäyksen kannalta ovat keskusta ja kulmat, joihin Kulakov ei ehtinyt eikä Feggins viitsinyt lähteä. Puolustusmuoto, jolla Korihait voitti joka kerta Componentan, vuoti seulan tavoin nurkista Componentan toteuttamana. Sama ongelma huonosta liikkumisesta tuli esiin prässissä, jota joukkue käytti melko säästeliäästi. Isojen miesten olisi nyt pitänyt pystyä katkomaan pitkiä syöttöjä ja ainakin estää nopea pääsy korille, mutta ei. 

Siis kaikista pelaamiseen ja pelaajistoon liittyvistä ongelmista suurin oli se, ettei joukkue oppinut koko kauden aikana hyökkäämään puolustuspelillä. Tai jos ollaan oikein tarkkoja, temppu onnistui yhden kerran, kun Componenta tyrmäsi BC Nokian kauden ensimmäisessä kotiottelussa terävällä vastakarvalla. Siitä eteenpäin, ottelusta toiseen, samat ukot tahkosivat konemaisesti, kunnes jossakin välissä vastustaja veti lyhyen jakson 0-20. Lopussa taululla oli 20 pisteen tappio.

Entäpä se kuudes pelaaja. Yleisö ei ollut tällä kaudella mukana kuin muutaman minuutin. Aivan kuin joukkue kentällä, se hävisi ihmeellisesti kuvioista pienenkin takaiskun tullessa. Vasta viimeisimmissä otteluissa joukkue sai kannustusta entiseen malliin. Toisaalta on tietysti sanottava, että joukkueen on ansaittava kannatuksensa ja tämä ei ansainnut. Tämän kauden joukkue oli epäsuosittu, sillä siisti. Se pelasi oman yleisön edessä vielä surkeammin kuin vieraissa!  

Pientä toiveikkuutta joukkueen suhteen oli vielä ilmassa viime kesänä, kun nimilista saatiin lopulta julki. Ensimmäinen takaisku koettiin, kun ennakolta hyväksi korinalus-PUOLUSTAJAKSI kehuttu Johnson niminen jenkki jätti saapumatta. Tilalle tullut Albert Richardson oli jenkiksi (ainakin Karkkilassa nähdyn reilun tusinan perusteella) harvinaisen säntillinen ja tullut nimenomaan oppimaan ja pelaaman koripalloa. Syystä tai toisesta hän ei kuitenkaan kelvannut (pelaajille?) ja hävityn Suomen cupin pelin jälkeen hänet lähetettiin pois.

Tämän päätöksen seurauksena jouduin poistamaan työhuoneeni seinältä taulun ”Kerran luulin olleeni väärässä, mutta erehdyin”. Ja näin ei käynyt siksi, että Albert olisi ollut pelaajana mikään ehdoton huippu, vaan siksi, että siinä yhteydessä, ainakin ulospäin katsoen, horjui organisaation päätöksentekojärjestelmä pahasti. Kuka tekee päätöksiä ja kuka kantaa niistä vastuun? Ja loppujen lopuksi Albert olisi ollut joukkueelle selvästi parempi vahvistus kuin Feggins, joka pelasi milloin sattui huvittamaan ja pelasi peliään pelkästään omaan pussiinsa. Ja ennen muuta Feggins oli täysin hyökkäysorientoitunut.

Siispä Hozkei, tunnustan näin avoimesti olleeni väärässä, kun sanoin sinun vaahdotessa Albertin lähtöä, että ”Jouti se mennä”. Oikeassa katson edelleen olleeni siinä, että Componenta olisi tarvinnut kovemman luokan vahvistuksen, mutta olin väärässä uskoessani, että sellainen saadaan hankittua.

Oliko syy huonoon menestykseen pelaajissa, valmentajissa, joukkueen kokoamiseen osallistuneissa taustahenkilöissä vai kenties pelkästään viime kesän ja syksyn heikossa taloudellisessa tilanteessa? Kumpi oli ensin, muna vai kana? En ole osoittelemassa ketään sormella, mutta tässä yhteydessä on ehkä hyvä muistaa tunnettu tuotantoelämän laatulaskelma. Jos kolmiportainen tuotantoketju yltää joka portaalla 80%:een onnistumiseen, saadaan onnistumisprosentiksi vain noin 50. Ja näissä asioissa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kaikki hommat on hoidettava. Kunnolla.

[etusivu] [pelaajat] [uutiset] [tilastot] [ottelut 00-01] [linkit] [fan club] [yhteistyössä]