Team Componenta ja UU-Korihait ovat kohdanneet kahdesti. Lokakuussa TC voitti kotonaan 12 pisteellä ja haki vielä marraskuun lopulla kahdeksan pisteen vierasvoiton Pohitullista.

Kolmannessa kohtaamisessa UU-Korihaiden penkin päässä on jälleen uusi käskijä, kun Ilpo Rantanen vetäytyi tehtävästään ja entinen maajoukkuetason pelintekijä Jyri Lehtonen otti haasteen vastaan ja ryhtyi valmentamaan sarjan hännille vajonnutta hailaumaa.

Ensimmäinen yritys vieraspelissä ToPoa vastaan ei tuonut tulosta, mutta jo toisessa pelissä Jyri onnistui pääsemään voittokantaan, kun Hait peittosivat Kouvot tv-pelissä.

Korihait oli muuttanut puolustustaktiikkaansa ja hidasti Kouvojen hyökkäysiin lähtöä koko kentän puolustuksella. Vaikka joukkue onnistui ottamaan alussa muutaman riistonkin, oli löysän prässin tarkoitus ottaa sekunteja Kouvojen hyökkäyksestä. Tämä taktiikka puri erinomaisesti, sillä Kouvoilla oli jatkuvasti kiire ja hankaluuksia saada pallo haluttuun paikkaan.

Kouvojen takakentän jenkkikaksikko Greene-Collins liikkui melkoisen verkkaisesti ja tavallaan alistui vastustajan määräämään pelitahtiin. Rakim Hollis pystyy avaamaan peliä nopeammin ja se hänen on myös tehtävä, jotta todellista hyökkäysaikaa puolenkentän pelissä jää vähintään 17-18 sekuntia.

Hollis saa vastaansa Korihaiden uuden pelintekijän William Copelandin, joka korvasi vielä edellisessä kohtaamisessa peliä johtaneen Scottin. Copeland heitteli hyvällä tarkkuudella kaukoheittojaan, joten Hollis joutuu olemaan tarkkana hänen kanssaan.

Myös hyökkäyspelissä oli nähtävissä Jyrin kädenjälki. Varsinkin ottelun alussa Hait pyrkivät nopeisiin hyökkäyksiin ja onnistuivatkin käyttämään Kouvojen huonoa puolustukseen paluuta hyväkseen. Iso Ed Nelson päätti alussa muutama nopeita hyökkäyksiä, kun Kouvojen keskenkuntoinen Gittens palasi lönkötellen puolustukseen. Marcus Jacksonia vastaan tämä taktiikka ei tuo tulosta, sillä hänen fysiikkansa riittää Nelsonin juoksuvauhtiin.

Jackson ja Nelson muodostavat erittäin mielenkiintoisen taisteluparin. Nelson on ehkäpä sarjan paras sentteri hyökkäyspäässä ja Jackson kuuluu puolustuspelaajien eliittiin. Molemmat kahmivat paljon levypalloa, mutta uskon Jacksonin olevan kahdenkeskisessä levypallokamppailussa vahvempi. Nelson tekee keskimäärin selvästi enemmän pisteitä ja yksi ottelun ratkaisuista voisi olla se, jos Jackson pystyisi pitämään Nelsonin onnistumisprosentit matalalla. Jacksonin on pakko nousta torjumaan myös Nelsonin kolmen pisteen heitot, joita mies osaa tv-pelin perusteella upottaa taidolla.

Haiden uusi nelospaikan pelaaja Ronald Yates on likaisen työn tekijä, joka ei juuri loista tilastoissa eikä otsikoissa, mutta tekee tahtokoreja, kiskoo levypalloja ja pistää vastustajan hyökkääjät ahtaalle ärhäkkäällä puolustuspelillään. Oletettavaa on, että Lehtonen heittää Yatesin Davisin päällystakiksi.

Hakamaa joutuu miettimään monipuolisen hyökkäyspään pelaajan Ben Perkinsin vartiointia tarkkaan. Sami Syrjälä pysäytti viimeksi DeGroatin ottelun päätöserässä ja Samilla on kokemusta myös Perkinsin vartioinnista, mutta Davis sopii tähän rooliin yhtä hyvin.

Roope Suonio sai tuntumaa pelivauhtiin lauantain pelissä ja on mielenkiintoista nähdä, joko miehen kolmoset löytävät osoitteensa. Suonio on ollut joukkueen paras kolmen pisteen heittäjä ja siihen sarakkeeseen Componenta pitäisi saada kohennusta. Jr. Harrison heitti viimeksi erinomaisella tarkkuudella, mutta jotenkin näyttää siltä, että hänen luonnollinen etäisyys on puoli metriä kolmosen sisäpuolelta.

Korihait pelasi ottelun käytännössä kuudella miehellä. Jenkkien lisäksi Sarcevic ja Lehto pelasivat reilut minuutit, noin 20 minuuttia. Lehtilän ja Vehniäisen rooli oli selvästi vähäisempi.

Team Componentan kotimaiset takamiehet ovat hakeneet heittoaan jo usean pelin ajan ja ehkäpä valoa tunnelin päässä on lopulta näkymässä. Minuutit tulevat kuitenkin olemaan tiukassa, sillä puolustuspäässä sopivaa vartioitavaa on vaikea löytää, jos Korihait pelaa yhtä suppealla miehityksellä kuin tänään.